Hassu juttu kävi tänään.
Sain töissä meidän IT- kaverilta Post-It lapun.
– “Sulle soitti joku mies joka halusi jutella. Sanoi vain, että haluaa jutella vain toimitusjohtajan kanssa. Siis sinun.”
– “Ok. Mitä se halus?” Kysyin. “Ei kertonut.”
Just. Varmaan joku myyjä joka haluaa jutella. Erikoista tosin, koska en ole tottunut samaan Biliasta puhelua. Eihän mulla ole edes niiden myymää automerkkiä. Lähdin asiakkaalle. Matkalla ajattelin, että soitetaan ja tsekataan mistä on kyse.
Veivasin numeron ja keski-ikäinen mies vastasi: “TERVE!”
– “Jani Aaltonen, AXESSION Finland terve. Olit soittanut”
-“Juu olin. Soitin, koska haluan myydä sulle auton.”
Jos minulla olisi ollut aamumurot edessä niin satavarmasti joku murolainen olisi mennyt varmasti väärään kurkkuun. Herkkua.
“Vai auton. Mistä sulle tuli päähän, että tarvitsen auton?” Kysyin.
“Meillä on menossa tällainen myyntikamppis ja sain tällaisen listan jossa oli sun nimi ja soitin sulle.” Ostatko?”
Kerroin kohteliaasti, että minulla on auto jonka olen vasta hankkinut. Kiitos nyt en ole kiinnostunut. Päätimme puhelun hyvässä hengessä ja siinä se.
Ihmettelin, että mitä kummaa nyt tapahtuu. Miksi tapahtui näin ja miten ihmeessä kannattaa soitella päämärkänä ympäriämpäri. Eikö tuota voisi hoitaa jotenkin muuten? Määrittelemällä oikeat asiakkaat ja lähestymällä sitten oikein mielenkiintoisella viestillä?
Määrään perustuva paukuttaminen tuo kyllä kontakteja vaan eipä juuri muuta. Minun tapauksessa se oli lähinnä huvittavaa. Kaikella kunnioituksella Biliaa kohtaan, mutta eikö kannattaisi miettiä tämä oikeasti uusiksi?
